Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Lahti, Kuopio

Valitettavan usein keskustelu maakuntakeskuksen sisällä käy siten, että keskuskunnan näkökulmasta ympäryskunnat sälyttävät vastuun sosiaalisista ongelmista ja ei-välttämättömistä elämyspalveluista keskuskunnalle ja houkuttelevat asukkaikseen maksukykyisiä veronmaksajia tontti- ja veropolitiikallaan. Kehyskuntien näkökulmasta keskuskunta taas esiintyy sanelupolitiikkaa harrastavana mahtailijana, joka ensi töikseen saneeraisi ympäryskuntien lähipalvelut rationalisoinnin nimissä ja tartuttaisi suurorganisaation byrokraattiset toimintatavat pienten ja näppärien toimijoiden riesaksi. Kun keskuskaupunki korostaa yhteisvastuuta sosiaalisista ongelmista (esim. asunnottomuus tai maahanmuuttajat) painottavat ympäryskunnat eri tyyppisten kuntien olemassa olon oikeutta ja asukkaiden valinnanvapauden tärkeyttä. Sisäisen taistelun lisäksi maakuntakaupungit, esimerkiksi Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Lahti ja Kuopio, ovat taistelleet myös keskenään valtion avuista, eduista ja työpaikoista.

Metropolimme 2030

Erityisen ajankohtainen tämän kaltainen keskustelu on juuri nyt Helsingin seudulla, missä lukuisten selvitysten pohjalta ja valtion metropolipolitiikan nimissä yritetään ratkaista kuntien yhteistyön solmukohtia tai ylipäänsä kartoittaa erilaisten hallinnollisten ja toiminnallisten uudistusten perusteet ja poliittiset etenemismahdollisuudet. Kovin kaukana tuntuvat poliittiset päättäjät eri kunnissa olevan toisistaan eikä jäsenyys samassa puolueessa tunnu näkemyksiä yhdistävän. Tämä selviää Suomen Toivo –ajatuspajan äskettäin julkaisemasta kirjasta, Metropolimme 2030 – näkökulmia Helsingin seudun kehittämiseen. Espoolainen visio metropolin tulevaisuudesta on kovin erilainen kuin helsinkiläisten. Hyvä puoli on se, että nyt on ainakin saatu kirjattua paperille ja tuotua julkiseen keskusteluun ne erilaiset näkemykset, joita Kokoomuksen sisällä on metropolin tulevaisuudesta. Säännelty konflikti on aina hedelmällisempi kuin epämääräinen, pelkästään tunnepohjaiseen mutuiluun perustuva jännite.

Osallistu keskusteluun

Parhaimmillaan kirjasta käytävä keskustelu mahdollistaa väärien tietojen ja yksipuolisten muistikuvien korjaamisen. Lisäksi kirja nostaa esille ison tukun kysymyksiä, jotka nyt on kysytty, mutta joihin ei vastausta ainakaan vielä tunnu olevan. Yksi perustavaa laatua oleva kysymys näyttää olevan, onko maailma ylipäänsä keskittymässä tiiviimpiin yhdyskuntiin vaikkapa ympäristönäkökulmiin liittyen ja luovan työn edellyttämään ”pöhinään” ja eri alojen osaajien vuorovaikutukseen perustuen vai onko maailma viimein vapautumassa ajan ja paikan kahleista työn ja toimintojen siirtyessä verkkoihin. Entä mikä on Kokoomuksen strategia kuntien yhteistyön syventämisessä? Tarvitaanko kuntien yhteenliittymisiä vai kenties seutuhallintoa lakisääteisine tehtävineen esimerkiksi maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestelyissä? Vai jatketaanko kuntien vahvan itsehallinnon pohjalta vapaaehtoiseen yhteistyöhön luottaen? Ja lopuksi, onko kuntien keskinäinen kilpailu hyvä vai paha asia?

Tulevan hallituksen haasteet

Näitä teemoja siis käsitellään tuoreessa kirjassa Helsingin seudun näkökulmasta, mutta ajateltavaa kirjasta saavat aivan varmasti muidenkin maakuntakeskusten tulevaisuudesta kiinnostuneet. On todennäköistä, että seuraava hallitus entistä tietoisemmin erilaistaa politiikkaansa maan eri osissa, yhtenäisvaltion aika alkaa olla ohi. Edetäänkö alueellisesti erityvien ratkaisujen osalta selkeitä sisäisiä rakenteita kaipaavien lähtökohdista vai toimijoiden välisiin suhteisiin ja verkostomaiseen työskentelyyn uskovien näkökulmasta jää nähtäväksi ja hallitusohjelmaneuvottelujen pähkinäksi.

Markku Pyykkölä

Toiminnanjohtaja

Suomen Toivo –ajatuspaja

Ps. Kirjan Metropolimme 2030 – näkökulmia Helsingin seudun kehittämiseen voi tilata osoitteesta http://www.toivoajatuspaja.fi/